Oletko miettinyt mitä Häkin teemakertseillä oikein tapahtuu? Teema voi kuulostaa kivalta, mutta mitä teemasta sitten lopulta oikein puhutaan ja miten?
Yleensä teemakertseille tulee noin 10-20 osallistujaa. Riippuen vähän teemasta, kaikki eivät suinkaan osallistu keskusteluun, vaan teemasta kiinnostuneet voivat mennä omaan tilaan puhumaan pienryhmässä teemasta. Teemakertsistä vastaa lähes tulkoon aina Häkin hallituksen jäsen, joka ohjaa keskustelua.
Esimerkiksi hiljattain pidetyn sadismi & masokismi -teemakertsin alussa kyseltiin paikallaolijoilta ketkä tunnistivat itsessään sadistisia tai masokistisia piirteitä. Edellisen kaltaisilla kysymyksillä luodaan osallistujille pikainen kuva siitä miltä pohjalta kukin on keskusteluun osallistumassa. Tämän jälkeen kertsin vetäjä avaa keskustelua esittämällä aiheeseen liittyviä, toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä. Vetäjä vastaa aina ensimmäiseksi itse kysymykseensä, minkä jälkeen vuoro siirtyy muille osallistujille. Keskustelu etenee osallistujien vastausten ja niiden synnyttämän keskustelun mukaisesti ilman sen kummempaa käsikirjoitusta, ja samaan käsiteltyyn aiheeseen voidaan palata vielä uudelleen illan aikana, mikäli se nousee uudelleen esille. Kaikkien teemakertseihin osallistuvien ei ole tietenkään pakko jakaa omakohtaisia kokemuksiaan kulloiseenkaan aihepiiriin liittyen, mikäli se ei tunnu omasta mielestä luontevalta. Keskustelut ovat kuitenkin aina sitä antoisampia, mitä useampi osallistuja rohkenee avata omia taustojaan ja ajatuksiaan muullekin ryhmälle. Usein myös ensimmäisenä vastausvuoroon pääsevät ehtivät kommentoida aiheita hyvin tyhjentävästi, jolloin jokaisen keskusteluun osallistuvan ei välttämättä odoteta täydentävän jo käytyjä keskusteluita kovinkaan laajasti.
Normaalisti teemakeskustelu kestää noin puolitoista tuntia, mutta parhaimmillaan teemasta ollaan voitu keskustella kolmekin tuntia huoletta ja nauraen. Vaikka aiheet ovat jokseenkin vakavia, on huumorikin aina läsnä. Kenenkään mielipidettä ei lytätä, eikä ketään tuomita tämän mieltymysten tai mielipiteiden perusteella.
Tänä vuonna teemakertsi on pidetty seuraavista aiheista:
- Petplay
- Daddydom/littlegirl
- Switchaus
- Sadismi & masokismi
- Alistaminen & alistuminen
- Konsensuaalisuus ja kommunikointi
- Primal & Struggle play
- Rautakauppakinkyily
Ja lisää on luvassa! Aiheet valikoituvat jäsentemme kiinnostuksen mukaisesti, joten jos juuri sinua kiinnostaa keskustelu jostain tietystä aiheesta, voit ehdottaa aihetta omaksi teemakertsikseen!
Lopuksi haluamme esittää pari esimerkkikysymystä ja -vastausta sadismi & masokismi -kertsiltä, joiden avulla pyrimme hahmottamaan minkä tyylistä keskustelua kertseillä tyypillisesti käydään:
Masokistit: Onko session olosuhteilla paljonkin väliä? Entä kivun tuottajalla? Mikä vaikuttaa siihen miten koet kivun?
“On väliä, ja paljonkin. Stressi voi olla iso tekijä siinä, kuinka hyvään tilaan pääsee kivun kanssa. Kipu on ainakin minulle tosi iso stressinpurkukeino. Välillä on vaan päiviä, että ei lähde sitten mitenkään. Henkisesti ei ole ihan valmistautunut siihen, ja sitten ajatusmaailma lähtee väärille raiteille heti alussa, ja sen jälkeen siitä ei vaan tuu mitään.”
“Kivun tuottajalla on tosi iso merkitys. Alkuaikoina oli vaan tyytyväinen, jos joku halusi antaa piiskaa, mutta ei näin useamman vuoden jälkeen enää jaksa innostua jonkun randomin ehdotteluista. Paljon paremmat fiilikset saa, kun sitä toista kohtaa tuntee jotain, ja se kuitenkin osaa lukee myös sua yleensä paljon paremmin kuin joku satunnainen tyyppi.”
“Kuten jo aiemmin sanottiin, niin ihan vaan toi, että onko stressiä ja mikä mielentila on, ja toi kuka tekee. Myös sillä on merkitystä miten tekee. Vääränlainen kipu tuntuu vaan vittumaiselta, ja jos tulee vaan vääränlaisilla välineillä sitä kipua, niin siitä on vaikea saada nautintoa. Ja, niijoo. Pureminen… se vaan tuntuu niin usein täysin sietämättömältä.”
Sadisti: Onko tärkeää, että kipu on juuri sellaista, josta alistuva nauttii, vai haluatko satuttaa toista myös tavoilla, joita tämä ei välttämättä rakasta, mutta joista tietää, että niillä saa toisessa aikaan erilaisia reaktioita? Esim. nautinnollisen asian tekeminen epämukavasti tai yllättävästi?
“Totta kai sillä on väliä, että se toinenkin nauttii siitä jollain tapaa. Vaikka sadistinen paskiainen olenkin, niin kivun tuottaminen ihmiselle, joka ei saa siitä millään tapaa mitään ei vaan toimi yhtään. Vaikea siitä on silloin nauttia itsekään.”
“Toi ei toki tarkoita sitä, että se kipu ois vain ja ainoastaan sitä millaista se toinen tilaa. Eka niitä välineitä millä toisen saa hyviin oloihin, sitten voi kokeilla niitä ikäviä kapistuksia ja lukea sitä toista, että tuleeko sieltä armoa aneleva katse tai palautuuko se pylly pienen tauon jälkeen takaisin odottamaan seuraa iskua vai luikkiiko se ihan täysin karkuun ja näyttää lähinnä siltä, että idiootti sä pilaat tän nautinnon täysin tolla välineellä, jolloin on ehkä fiksumpi taas ottaa joku kivempi lyömäväline esille.”
“Ne reaktiot on kuitenkin kaiken sen tekemisen pointti, ja toisesta pitää saada hyviä reaktioita esille. Yllätyksellisyys ja epämukavuus on ainakin musta hyviä siinä välillä. Tyyliin, ehkä mä annankin välillä muutaman osuman jalkapohjaan tai kaivan jostain kuminauhan, jolla ammun toista. Mitä vaan tollasta rikkomaan vähän sitä tilannetta, siis välillä, ei nyt ihan aina kuitenkaan.”
“Jos jokin reaktio, mikä ei oo ehkä semmonen toivottu, on itku. Tai siis, jos ei tiedä, että se itku on toiselle ok. Jos tiedät, että toista saa piiskata, vaikka itkettää niin tavallaan siinä on se kiva puolensa, kun voit jatkaa ja sit jälkikäteen olla hellä toiselle. Mut ne kerrat, kun toinen on jostain syystä herkäs tilas ja normipiiskailu aiheuttaa yllättäen itkua, niin kyllä ne tavallaan vähän säikäyttää ja sit on pakko puhaltaa peli poikki ja kaapata toinen vaan syliin.”
Lisätietoja jäsenillemme tarkoitetuista kertsi-illoista löydät Häkin jäsenkirjeestä. Tervetuloa mukaan!