24/7-valtasuhde ja lapsiperhe-elämä

Voiko olla 24/7-valtasuhteessa, jos perheessä on lapsia? Pitäisikö asiasta puhua lapsille jotenkin? Miten opettaa lapselle, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, ja kaikkia ihmisiä pitää kohdella kauniisti ja kunnioituksella, jos kotona toisella vanhemmalla on viimeinen sana kaikkeen? Miten varmistaa, ettei lapsi näe sellaisia asioita, jotka eivät lapsen silmille sovi? Miten voi olla hyvä vanhempi ja samalla toteuttaa valtadynamiikkaa omassa parisuhteessa? Aika ajoin nämä ja monet muut kysymykset nousevat esiin eri kinkyfoorumeilla, sillä monien muiden tapaan myös 24/7-valtasuhteissa elävät ihmiset päätyvät saamaan lapsia, ja toisaalta jo olemassa olevien lapsiperheiden vanhemmat saattavat huomata kaipaavansa valtasuhteeseen.

Aivan kuten muissakin parisuhteissa, 24/7-valtasuhteissa elävät ihmiset voivat yhdistää oman parisuhteensa lapsiperhe-elämään. Kun parisuhteen ytimessä on vallansiirto, on kuitenkin hyvä pohtia, miltä oma toiminta näyttää lapsille. Millä nimillä dominoiva voi kutsua lapsen toista vanhempaa arjessa? Miten antaa käskyjä tai osoittaa kunnioitusta? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vastauksia on varmasti yhtä monta kuin tällaisissa suhteissa eläviä parejakin. Voidaan esimerkiksi sopia, että dominoivan sanomana “kulta” tarkoittaa “orjaa”, tai voidaan käyttää vain etunimiä ja jättää “hellyttelynimitykset” kahdenkeskisiksi. Käskyt voidaan vaikka naamioida pyynnöiksi, jotka alistuva vain tekee heti ja mukisematta (tai ainakin sen jälkeen, kun lapsen kaatunut maitolasi on siivottu, kadonneet läksykirjat etsitty ja sisarusten riidat sovittu), ja jos dominoiva haluaa alistuvan esittävän mielipiteen, niin asia tehdään selväksi kysymällä: “Haluatko tehdä näin?”. Tehtävät voidaan myös sopia etukäteen, jos dynamiikkaan istuu luontevammin tietty, vakiintunut tehtävänjako. Voidaan myös päättää, ettei valtadynamiikkaa sovelleta arkisissa puuhissa. Käytännön järjestelyille löytyy monia tapoja, kunhan asiaa ajattelee paitsi parisuhteen dynamiikan, myös lapsen näkökulmasta. Vanhempien parisuhde on lapsen koti.

Lapsilla on oikeus kasvaa sellaisessa ympäristössä, joka tukee lapsen ikätasoista kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lapsella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Lapsen ei pidä joutua olemaan huolissaan vanhemman hyvinvoinnista tai turvallisuudesta. Vanhempien ensisijainen velvollisuus on huolehtia lapsen hyvinvoinnista, terveydestä ja kasvurauhasta. Nämä seikat tulisi huomioida siinä, miten vanhemmat toimivat kotona lasten läsnäollessa. Myös vanhemmilla on oikeus elää sellaisessa parisuhteessa, jossa he voivat hyvin ja ovat onnellisia. Jos parisuhde kuitenkin sisältää lapselle vahingollisia elementtejä, lapsen hyvinvointi tulisi huomioida ensin. Lapset ovat perheessä ja yhteiskunnassa erityisen haavoittuvassa asemassa. Lapsilla ei myöskään ole samanlaista kykyä käsitellä kokemiaan tai näkemiään asioita kuin aikuisilla. Valtasuhteessa elävän vanhemman velvollisuutena on huolehtia, ettei lapsi aikuisten toiminnan vuoksi tunne oloaan turvattomaksi tai opi esimerkiksi terveyttä, turvallisuutta tai tunnetaitojen kehittymistä vaarantavia toimintamalleja. Vanhemman onkin tärkeää löytää tapa, jolla voi toteuttaa omaa valtasuhdettaan ja samaan aikaan olla positiivinen esimerkki lapselleen.

Joskus voi olla tärkeää keskustella jälkikasvun kanssa suhteen erityispiirteistä, sillä muussa tapauksessa voi olla varsin hämmentävää kasvaa yhteiskunnallisesti tasa-arvoa julistavassa perheessä, jossa kuitenkin perheen aikuisten välillä näyttää olevan epäsymmetrinen valtasuhde. Näistäkin asioista keskustelun on tapahduttava lapsen kehityksen tasolla ja mieluummin hänen omien kysymystensä johdattamana. Kukaan ei tietenkään aloita kertomalla shokkiotsikkomaisesti, että tässä on nyt vanhempien kiva seksileikki, vaan asiaa voi lähestyä vaikkapa keskustelemalla yleisemmällä tasolla perheiden eroista ja perheiden valinnoista. “Meidän perheessä on valittu, että pidetään elokuvien ja pelien ikärajoista kiinni, vaikka naapurissa tehdään toisin”, “Meidän perheessä on sovittu että toinen huolehtii kotitöistä ja toinen vanhempi taas muusta” tai “Meidän perheessä on päätetty että syödään lihaa, naapurissa on vegaaneja ja toisella puolella olevat taas eivät syö kuin kalaa ja kanaa” tai “Meidän perheessä halutaan noudattaa perinteisiä tapoja, joissa toinen avaa oven ja auttaa takin ylle puolisolleen.” Mallioppiminen on vahvaa hyvässä ja pahassa, ja olisikin tärkeää, etteivät perheen lapset opi yleistämään ja toistamaan näitä malleja ilman konsensuaalisuutta muussa elämässään ja tulevissa suhteissaan tai ryhdy kohtelemaan vanhempaansa väärin. Tärkeintä on luoda lapselle hyviä muistoja ja turvallinen kasvuympäristö, jossa on luotettavat ja rakastavat vanhemmat.

Kirjoittajat: kuuntuli, Punapää, Mia-Rouva ja bikantti

3

Jätä kommentti