Switchit, nuo epätoivoiset subimiehet, jotka lupaavat ties mitä pillua saadakseen. Nuo vittuuntuneet subitytöt, joista tuli vanhoja ja kyrpää olisi silti saatava hinnalla millä hyvänsä. Jokainen on törmännyt varmasti jossain vaiheessa kinkyuraansa switchiin tai pariin ja etenkin heihin yhdistettäviin kliseisiin ja harhaluuloihin. Jos ei itse, niin vähintään kaverin kummin naapuri tiesi kertoa, että tämmösiä ne kaikki on, kun hänellä oli heistä eräänlainen kokemus viiden vuoden takaa.
Jostain syystä switcheys vähän samalla tapaa kuin biseksuaalisuus on kaunista, jos sen harjoittaja on nainen. Miehiä katsotaan vähän kulmien alta, niin miesten kuin naisten toimesta. Onko kulmien alta katsomiseen sitten syynä, että naisilla etenkin on enemmän valinnanvaraa, oli rooli sitten mikä tahansa, ja miehet ottavat vastaan naisen lähes millaisena hyvänä, oli se sitten dominoiva, alistuva tai “sekopäinen” switch. Vai kenties siitä syystä, että D menettää uskottavuutensa heti osan silmissä, kun tämä tunnustaa alistuvansa jollekin henkilölle, koska tuo nähdään heikkouden merkkinä. Mitä se sitten kertoo alistuvista ja etenkin niistä alistuvista joiden mielestä tuo on heikkouden merkki? Myöntävätkö he olevansa heikkoja ihmisiä alistuessaan ja pitäisikö kenties katsoa subipeiliin? Tekisikö se heistä vielä alempiarvoisia, jos he alistuisivat ihmiselle, joka välillä ottaa piiskaa ja saa tekokyrpää perseeseensä? Mitä se kertoo niistä dominoivista, jotka pitävät omia subejaan jotenkin erityisen heikkoina?
Minun mielestä molemmissa rooleissa pitää olla eri tavalla vahva, eikä kummankaan roolin omaksuminen ole merkki mistään heikkoudesta. Toki joukossa on ihmisiä, jotka ovat helpommin vietävissä ja manipuloitavissa ja osa ryntää innosta puhkuen mihin tahansa uuteen kokemukseen sen enempiä ajattelematta, mutta ei se tarkoita, että lähtökohtaisesti jokainen alistuvan rooliin asettuva olisi heikko.
Kun selität ties kuinka monetta kertaa treffeillä toiselle, että vaikka olet switch, et halua, että pikkuinen subityttö dommeaa sinua aina vuoroviikoin, rupeaa siinä väkisinkin miettimään millaiset harhaluulot pervoilla on switcheistä ja miksi nämä ovat niin yleisiä.
Totta, onhan meitä moneen junaan. Osa varmasti varmasti uppoaa täysin kliseemonttuun, sillä onhan dominoivia naisia paljon vaikeampi löytää kuin alistuvia tyttöjä, ja vaikka pervoja olemme; läheisyys, seksi ja sen sellainen vaniljainen iljettävyys on ihmisen perustarpeita ja mitäpä sitä ei tekisi sellaisen eteen. Silti rohkenen väittää, että suurin osa meistä switcheistä on kyllä ihan muuta kuin kävelevä kliseekokoelma.
Harva dominoiva on dominoiva kaikkia subeja kohtaan. Harva alistuva on alistuva kaikkia dominoivia kohtaan. Miksi siis switchit jostain myyttisestä syystä haluaisivat, että alistuvat aloittavat vallankumouksen ilman giljotiiniä ja irtopäitä? Totta, switchkumppanin kanssa olisi varmasti seksi monipuolisempaa eikä toista puolta itsestään tarvitsisi haudata neljään eri maailmankolkkaan, mutta ei se valitettavasti ole noin yksinkertaista monelle.
Harvalle meistä on ihan sama millainen toinen on dominoivana, alistuvana tai ihan ylipäänsä omana itsenään ilman mitään roolia tai lokeroa. Vaikka switch –henkilön kemia toimii dominoivana alistuvan tytön kanssa, ei tämä sama kemia missään nimessä välttämättä toimi, kun roolit vaihtuvat. Alistuva puoli ei välttämättä pidä samoista asioista mistä dominoiva puoli nauttii ja yhteisten intressien löytäminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi, kun roolit vaihdetaan. Switchit ovat aika pitkälti kyllä avoimia kokeilemaan (ellei ne roolit ole jo iskostunut hyvin vahvasti päälle), koska koskaan ei voi varmuudella sanoa mitä siitä kokeilusta seuraa. Omalla kohdalla viaton kokeilu erään keskustelun perusteella johti yhteen ikimuistoisimmista kokemuksista alistuvana, vaikka mukana oli paljon säätämistäkin, kun kaikki oli uutta toiselle. Alistuvan silmin oli ihana kokea, kun toinen löysi tuon toisen puolensa sekä seurata ja kuunnella tämän eleitä, havainnointia ja ääntelyä session aikana. Se harmiton kokeilu johti toki siihen, että tämän henkilön alistuva puoli on sittemmin jäänyt ainakin toistaiseksi täysin taka-alalle.
Saman henkilön kanssa switchaaminen ei toki millään tapaa ole muutenkaan yksinkertaista, vaikka yhteiset kiinnostuksen kohteet sattuisikin löytymään. Ongelmaksi voi hyvinkin nousta, että esimerkiksi alistuva puoli kärsii, kun yhtäkkiä saakin otteen vallasta. Siitä hirmuisesta dommesta on vaikea ajatella yhtä alistuvasti, kun tietää, että se on sulaa vahaa, kun sitä päin luo tietynlaisen katseen ja nappaa tukasta kiinni.Jollekin toiselle parille alituinen valtataistelu voi taas olla switcheyden kauneus ja pointti ja luo kaaosta muuten niin ehkä helposti jumahtavaan seksielämään, joka on miinoitettu sopimuksilla ja rajoilla. Vaihtoehto seksielämälle, joka on kangistunut kaavoihin ja rutiineihin.
Toki tuo on hyvinkin tapauskohtaista ja aina henkilöstä kiinni, mutta harvan kanssa molemmat roolit sujuvat niin hyvin, että molemmat ovat enemmän kuin tyytyväisiä eikä kummankaan tarvitse miettiä kuinka olisi ihanaa, jos toinen olisi hivenen alistuvampi/dominoivampi ja tämä olisi täydellinen liitto. Toisaalta tarvitseeko sen ollakaan…
Eli kyllä, me switchitkin mennään aika pitkälti henkilökemian perusteella, kun mietitään leikkikavereita tai parisuhteita ja mihin uomiin ne asettuu. Se toinen ihminen on se, joka luo ne vahvat tunteet suuntaan tai toiseen, kun se on tuossa edessä fyysisesti, oli sillä sitten piiska kädessä ja ilme, että kohta sattuu tai oli se edessä nöyrästi kyrpää lutkuttaen tai jäätelöä syöden. Eikä sitä toista voi käännyttää tai pakottaa rooliin mikä ei sovellu sille, jos idea on, että molemmat nauttii tilanteesta. Vaikka asiat eivät tulisi luonnostaan, niin palvelumentaliteetillä tai väkipakolla yrittäen ja tilanteesta selvästi mitään irti saamaton dominoiva/alistuva harvemmin sytyttää myöskään switchiä.
Eikä myöskään switch vaihda rooliaan alistuvaksi subin seurassa, jos tällä sattuu olemaan paska päivä ja ahdistaa, kaikki kaatuu niskaan. Dominoivana/alistuvana itsestään ei välttämättä saa ihan yhtä lailla irti, mutta itse asetelmat henkilön kanssa eivät muutu, vaikka omat fiilikset olisivatkin enempi alistuvaan/dominoivaan suuntaan juuri sillä hetkellä. Ihan samalla tavalla dominoivilla ja alistuvillakin tunnemaailma vaikuttaa siihen mitä itsestään irti saa ja mikä mahdollisesti sattuu juuri sillä hetkellä kiinnostamaan.
Mistä meitä sitten syntyy? Omalta kohdaltani voin sanoa, että jo lapsena fantasiat huiteli molemmin päin. Milloin olin kidnappauksen uhri ja teipattuna jossain takakontissa, ja milloin halusin väkisin tunkea kättä naapurintytön suun eteen. Toki molempiin rooleihin on tavallaan pitänyt kasvaa omia vaiherikkaita polkujaan. Alistuvana oli luonnollisesti helpompi olla alkuun ja sitä kautta hakea ideoita ja tuntumaa siihen mitä ja miten voi tehdä, kun itse hyppää aktiivisempaan rooliin. Omien hyvien ja rohkaisevien kokemusten kautta on tavallaan helpompi tuoda se toinenkin puoli esille, kun tietyt epävarmuudet putoavat hiljalleen olalta ja oikeat ihmiset löytyvät rinnalle.
Aika monella tuntuu ikä ja varmasti omat kokemukset alistuvana tuovan sen toisen puolen esiin. Tai sitten se on vain se oikea henkilö, jonka kanssa löytyy vihdoin se halu ja uskallus kokeilla sitä toistakin puolta. Osan se tunne vie mennessään eikä paluuta ole enää täysin pelkästään toiseen rooliin. Sanon uskallus, koska onhan siinä tietty porras minkä yli pitää hypätä, kun asetut itse kuskin paikalle. Osalle se voi olla isokin koroke pelkästään henkisesti, kun pitäisikin osata viedä sitä tilannetta ja yrittää löytää oma tyyli ja asiat mistä pitää toisessa roolissa sen sijaan, että voi olla ja reagoida vain siihen mitä toinen tekee.
Itse en usko, että kovin moni ihminen on 100% alistuva tai dominoiva ja nyt siis puhutaan seksuaalisessa mielessä. Se tosiaan tarvitsee sen oikean ihmisen, tilanteen ja mielentilan, että se toinenkin puoli löytyy. Osalle se on ihan hetkellistä, eikä siitä tule sen isompaa juttua, osan se tosiaan vie mennessään kokonaan ja osa löytää siitä kivan lisämausteen aina välillä sopivan henkilön kanssa. Seksuaalisuus on kuitenkin aika pitkälti monimuotoista ja muovautuu vuosien saatossa ja johon vaikuttaa niin moni eri tekijä ihmisen elämän aikana, että niiden luettelemiseen voisi käyttää pari sivua tekstiä. Harvemmin seksuaalisuus ihan täysin jumahtaa samoihin uomiin loppuelämäksi ja, jos jumahtaa niin ehkä on ihan mielenkiintoista pohtia miksi näin.
Osalla ei varmasti ole tarvetta/halua tutkia toista puolta, kun se oma ”luonnollisempi” puoli on sen verta vahva ja siitä saa riittävästi mielihyvää. Osalla menee varmasti tovi tai kaksi, että lopulta löytyy se uskallus myöntää, että tuo toinenkin puoli saattaa kiinnostaa ja vielä jokunen hetki, että lopulta uskaltaa jotain asian eteen tehdä.
Ehkä ne suurimmat ongelmat switchien kanssa tulee siitä kuinka vaikea näitä on välillä lukea. Switch voi hyvinkin suhtautua itseensä joustavasti ja huumorilla, ensiksi ottaen kantaa kuinka pienet fistaukseen sopivat kätöset toisella onkaan, jonka jälkeen toinen kohta saakin jo selkäsaunan. Tavallaan monella tuntemallani switchillä ei ole tarve pönkittää kumpaakaan puolta itsestään erityisesti esille käyttäytymällä tai sanomalla tiettyjä asioita, vaan molempia puolia voi tuoda esille huoletta ja vailla sen suurempia taka-ajatuksia.
Itse en ole luonnostani alistuva, enkä kyllä myöskään dominoiva vaan oma jotain siltä väliltä oleva oma itteni, jonka luonne mukautuu tilanteen, ihmisen ja yhteisten kokemusten myötä vahvemmaksi oli se sitten dominoivaan tai alistuvaan suuntaan.
Toki kuten monen muunkin seksuaalisuuteen liittyvän asian kanssa, ei tässäkään mitään yhtä totuutta ole olemassa ja mielipiteitä asian tiimoilta on varmaan yhtä paljon kuin omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä.