Lähes jokaiselle on varmasti jäänyt mieleen ekat bileet/miitit, kun ovesta sisään astuessa ei ole oikein tiennyt mitä odottaa muilta pervoilta. Ehkä kukaan ei ole ollut turvana ja tukena, taluttamassa varovasti skeneen mukaan tai silloisen kumppanin kanssa on tultu yhdessä ihmettelemään millaisia ne muut pervot ovatkaan.
Riippuen vähän omasta ulosannista, ulkonäöstä, sukupuolesta, iästä ja paikkakunnasta; vienti voi olla heti ensimmäisen kaapin raotuksen jälkeen kovaakin.
Kaiken tuon uuden iskiessä naamalle ja seuranhaussa aktivoitumisen ohessa olisi vielä hyvä ystävystyä ihmisiin skenen sisällä. Nuo ystävät ja tutut tekevät ensinnäkin bileisiin ja miitteihin saapumisesta paljon helpompaa. On paljon helpompi astua huoneeseen, kun siellä näkee tuttuja ja ystävällisiä kasvoja, jotka kutsuvat samantien hymyllään istumaan pöytään kuin kuikuilla ujosti ympärilleen, että mihin täällä nyt uskaltaisi mennä.
Toisena merkittävänä asiana, kun skenen sisältä löytyy luotettavia ystäviä, on myös niitä ihmisiä kelle voi purkaa kaikkea sitä mitä vastaan tulee. Vaikka vaniljakaverit olisivat kuinka ymmärtäväisiä mielihaluista, ei sieltä löydy yhtä helpolla keskustelukumppania kenen kanssa puida asioita, niin hyvässä kuin pahassa.
Jo pelkkien hyvien kokemusten jakaminen jollekin toiselle ihmiselle kuin sille irstailijakumppanille on vapauttavaa. En itse ainakaan omaa sellaista ihmistä skenen ulkopuolelta kenelle voisin kertoa, kuinka istuminen sattuu rottingin jäljiltä enemmän kuin varmaan aiemmin koskaan. Kuinka mun pyllyä käytettiin vuorotellen muutaman ihanan naisen toimesta. Miten ihanasti se 19v tyttö kiemurteli sängyllä piiskojen lyöntien voimasta.
“Mitä teit viikonloppuna” -kysymykseen on itselläni ainakin kaksi eri vaihtoehtoa pään sisällä. Joko näin kavereita tai sieltä tulee jotain minkä voin sanoa vain sellaiselle ihmiselle, joka oikeasti ymmärtää ja hyväksyy senkin puolen minusta.
Minusta olisi ainakin raskasta, että kenenkään kanssa ei voisi puhua näistä hyvistä kokemuksista, ehkä jopa kehittää niitä pidemmälle. Ideoida ja vertailla kokemuksia, niin, että toinen ymmärtää tasan mitä se ajatusmaailma pään sisällä kyseisissä tilanteissa voi olla.
Entäs ne huonot kokemukset? Kaikki ne kerrat, kun olet ottanut henkisen turpasaunan, mitä Tauno Tavallinen ei tajua ikäpäivänä tai vielä pahempaa, kun jotain oikeasti on mennyt vakavammin pieleen.
Toki aina voi marssia terapeutin ja ääritapauksissa poliisin pakeille, mutta yhtä lailla se, että omasta lähipiiristä löytyy ihmisiä keneltä saa vertaistukea on tärkeää. Maksettu ammattilainen ei välttämättä ihan kaikkea tältä saralta ymmärrä ja tuntemattomalle ihmiselle omista asioista puhuminen voi olla hyvinkin hankala prosessi ja monessa tapauksessa lähinnä rahan lahjoittamista pois.
Eikä pahanolon purkaminen nettifoorumeilla lopulta ole kuitenkaan kovin hedelmällistä pidemmän päälle.
Kolmanneksi, kun sinulla on luotettavia henkilöitä kenen kanssa voit puhua oikeastaan mistä vaan, on myös helpompi kysellä ihan suoraan näiltä mahdollisista vaarallisista tapauksista tai kysellä kuka niistä kaikista 231 viestittelijästä on oikeasti sellainen, että sen kanssa kannattaa jopa mennä ihmettelemään kemioita ja kuka on sellainen, joka tulee esim. humalassa ensi tapaamiseen.
Vaikka aika pitkälti kannattaa itse ottaa selvää, niin ihan kaikkia jo aiemmin toisten havaitsemia asioita ei tarvitse mennä itse toteamaan, että jep, näinhän se juurikin oli.
Jos jokin skenen sisällä verkostoitumisessa on ongelma, on se, että piirit ovat lopulta aika pienet. Ihminen kenestä tekisi mieli avautua kaverille, on myös tämän kaveri. No eipä siinä sitten enää voi ihan niin hyvin purkaa pahoittumistaan toiselle.
Kun yhden ihmisen kanssa menee tai pistät välit poikki, menee myös samalla muutaman muun tämän lähipiiriin kuuluvan ihmisen kanssa välit helposti poikki. Yhtäkkiä huomaakin olevansa tavallaan alkupisteessä, kun kinkykaverit tavallaan kääntävät selän sinulle, vaikka et ole tehnyt mitään väärin tai pahaa.
Helppoa? Ei suinkaan, mutta sitäkin antoisampaa ja tärkeämpää.